Helteinen heinäkuu

Helteinen heinäkuu on saanut meidät nelijalkaisetkin hieman laiskoiksi. Vaikka tapahtumia on riittänyt, niin koneen äärellä niistä ei ole tullut raportoitua. Tässäpä siis pikana kuulumisia:

• Sinillä on kohta vaihtunut kaikki maitohampaat pysyviin. Vielä yksi kulmahammas jaksaa taistella väistämätöntä vastaan.
• Pappa osti meille uuden kynsiviilan Sokoksen naistenosastolta.
• Saatiin uusi peti.
• Saimme myös uudet pannat ja sinille nahkahihnan. Sini oli ollut mukana ostoksilla ja oli saanut sätkyn Mustin ja Mirrin lemmikkiaiheisista printtikuvista. (Sinin murina kuulostaa vieläkin lähinnä häiriintyneeltä oravalta.)
• Lämmin heinäkuu on muuttanut meidät lähestulkoon vesipedoiksi. Olemme käyneet maalla mummolassa ja Säynätsalossa Zorron ja Nelsonin kanssa uimassa useasti.
• Autettiin mammaa mattojenpesussa.
• Mansikat ja herneet ovat hurrjan hhyviä.
• Multialaista satoa tapahtumassa olimme lähestulkoon torin päänähtävyys taputtelijoiden määrää mitattaessa.

Hellepäivät

Maanantaina kävimme vierailemassa Säynätsalosssa ystäviemme Zorron ja Nelsonin luona. Ulkona oli lämmintä ja oli kivaa leikkiä rantavedessä yhdessä. Nelson esitteli meille upeita uimataitojaan, mutta me tytöt tykkäsimme polskia enemmän vain kahluusyvyydessä. Lenkin jälkeen lekottelimme vielä terassilla. Ruusua oli syönyt jokin öttiäinen varpaanvälistä, mikä tuotti kiusallista kutinaa. Kutina lopulta taittui vasta Ruusun istuttua kylmävesipaljuun.

Tiistaina pappa leikkasi meidän molempien kynnet. Mammaa vähän nauratti, kun hän huomasi minun (Sinin) polkuanturoideni hikoilevan hikikarpaloita toimituksen aikana. Mamma muutes sanoi tänään, että olen poikkeuksellisen kiltti koiranpentu. Pussailen vaan kaikkia. Lisäksi sohvien suojukset ovat jo haudattu ja hän suunnitteli jo mattojenkin tuomista takaisin sisälle, kun koko viime kuu meni ilman pissivahinkoja. Seuraavana hetkenä hän sitten yllätti minut jyrsimästä olohuoneen pöytää. Minusta maineeni  alkoi jo mennä liian lällyksi.

Keskikesän juhla

Kesä on jo puolessa välissä. Ihmeellistä kuinka nopeasti aika oikein kulkee. Sini on kasvanut kovasti, mutta on yhä yhtä koipea ja korvaa. Sinillä on myös iso kieli, jolla hän tykkää nuolla vieraiden ja myös minun naaman aika ajoin läpimäräksi. Jussina käytiin taas maalla ja päästiin järveenkin kahlailemaan. Sini tosin ei halunnut kahlata, koska hän oli jo aiemmin polskahtanut järveen. Sini kun ei osannut jarruttaa rantaan tullessa juoksuvauhtia ajoissa. Heh! Lisää kuulumisia taas piakkoin. Sitä odotellessa lämmintä kesää kaikille!

Maalla

Tänään lähdettiin reissuun kohti Savoa. Minulle ajoreitti oli jo entuudestaan tuttu, joten osasin ottaa matkanteon rennosti. Siniä automatka taas vähän jännitti. No perillä Sini nopeasti oppi, miten kivaa maalla on. Saa juosta vapaasti ja vähän möyriä perunapellossakin. Harmi vaan, että oli sateinen ja viileä päivä, niin ei oltu kovin paljoa ulkona.  Sini on kovasti kasvanut siitä, kun se kirppu tuli meille kotiin. Nyt se tosin on vähän Röllipeikon näköinen, harvahammas, kun sillä vaihtuu maitohampaat pysyviin.

Kuuma viikko takana

Ihanaa, kun maailma muuttui äkisti vihreäksi ja tuoksuvaksi.  Silloin, kun ollaan oltu kahdestaan systeriin kanssa kotona, niin olemme vain maanneet ikkunalaudalla auringossa ja kierähtäneet välillä lattialle läähättämään. Ollaan saatu ulkoilla myös tosi paljon. Tänään kävimme kylässä Ruusun kavereiden, Zorron ja Nelsonin kanssa. Kivoja poikia olivat ja oli tosi hauskaa juosta yhdessä nurmella. Sisko kun tuntuu olevan välillä kuin vanha rouva, joka ei innostu mistään kivasta.

Viikolla kävimme myös eläinlääkärissä ottamassa tehosterokotuksen. Pikkasen nipisti, mutta olin urhea enkä edes äännähtänyt neulan tunkeutuessa nahkani alle. Silläkin reissulla saimme paljon (ansaittua) huomiota. Osan henkilökunnasta piti tulla halailemaan meitä tiskin takaa, kun olemme niin kovin upeita ihania ilmestyksiä.

Sinin juttuja

Pappa on vihdoin purkanut päivittäisen eristyksemme. Vähän hölmö juttu se olikin, kun toi isosisko oli niin näppärä etteivät sitä mitkään raja-aidat pidelleet. Ihan ketterästi se tuli ylitse tuosta 90 cm korkeasta vanerilevystäkin, jolla mut oli eroteltu keittiöön ja systeri olohuoneeseen.

Minua on täällä käynyt katsomassa jo vaikka keitä vieraita. Ekaksi tuli Papan vanhemmat ihmettelemään mun säkenöivää olemustani. Sitten piipahtivat mamman kamut. Joikasivat tuossa laulujakin mun kunniakseni . Sitten tuli papan veli perheineen ja siihen kuului kaksi semmoista yhtä pientä likkaa kun mitä minä. Kovin olivat innoissaan heittelemässä mulle leluja. No tänään sitten kävivät vielä mamman vanhemmat tsekkaamassa minut.

Viime viikonloppuna en saanutkaan tekstiä syntymään, kun meni massu sekaisin. Mamma ja Pappa olivat sellaisessa iltajuhlassa, jonne he eivät ottaneet meitä nelijalkaisia mukaan (huolimatta meidän komiasta mustavalkoisesta frakkimaisesta turkista). No minulle tuli kakkihätä siinä heitä kotiin odotellessa ja yritin sitten tuhota todistusaineiston parhaalla taidollani. Voin sanoa vinkkinä kaikille tätä blogia lukeville: ei kannata. Oli tosi ilkeä olo koko yön ja niistä haisevista ykäilyistä syntyi enemmän harmia kuin se yksi vahinko olisi aiheuttanut. Tosi noloa ja ällöä näin jälkiviisaana voin sanoa.

Ruusun päivä!

Tänään vietetään minun nimikkopäivääni, kirjan ja Ruusun päivää. Kirjan ja ruusun päivän perinne, jossa mies lahjoittaa naiselle punaisen ruusun ja nainen lahjoittaa kirjan miehelle, juontaa juurensa keskiaikaiseen taruun Pyhästä Yrjöstä. Ritari Pyhä Yrjö surmasi legendan mukaan lohikäärmeen, joka oli aikeissa syödä kauniin prinsessan. Surmatun lohikäärmeen verestä versoi tulipunaisia ruusuja täynnä oleva ruusupensas, josta sankari poimi kauneimman kukan prinsessalle. No totuus lienee se, että Kirjan ja ruusun päivä on peräisin kirjakauppiaan kynästä. Vuonna 1995 Unesco julisti katalonialaisen Kirjan ja ruusun päivän Maailman kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi.  Minusta on hauskaa, että tällainenkin päivä löytyy almanakasta. Varsinkin, kun sain lahjaksi tädiltä (papan käly) ihanan röhkivän possun. Paljon parempi kuin mikään muu Ruusun päivän lahja.

Pissikakkajuttuja

On tuo Sini kyllä aikamoinen kakkakone noin pieneksi otukseksi. Aamulla neiti teki kakan ensin olkkariin ja sitten ulos aamulenkillä ja sitten vielä kerran keittiöön. Siis kaikki tämä ennen kahdeksaa aamulla.  Mamma on jo alkanut epäillä mitä muuta se Sini täällä päivän aikana syö kuin annetut ruuat ruoka-aikoina. Mä olen sitä mieltä, että se kirppu saa painoonsa nähden ihan liikaa ja liian usein sapustaa (ainakin jos mun annoksiin vertaa), mut eihän mua kukaan kuuntele.  No asiasta kolmanteen, meitä on täällä arkipäivisin käynyt vilkaisemassa sellainen kiltti setä, joka on käyttänyt Siniä pisulla ja katsonut, että meillä on kaikki hyvin sillä aikaa kun nuo mamma ja pappa ovat töissä. Minä en ole päässyt aamupäiväpisulle, kun olen jo kuulemma iso tyttö ja jaksan pidättää. No tämähän on minusta kertakaikkisen väärin. Eilen sattui sitten niin, että aurinko paistoi lämpimästi maatessani ikkunassa ja jouduin juomaan tavanomaista enemmän.  Joku raja se tämänkin neidin seurapiiirirakolla on ja päätin sitten laskea mielenosoituksellisen lätäkön keittiöön. Oli siinä sitten papalla ihmettelemistä, kun lätäkkö oli tulvinut astianpesukoneen alle. Että siitäs saivat!

Fiiliksiä…

Alkuviikko on mennyt sopeutumisessa. Alkuun mä vielä kuvittelin, että Sini muuttaa piakkoin meiltä pois, mutta kyllä se tuntuu olevan sittenkin täällä jäädäkseen. No tämä tietenkin veti mut hiljaiseksi ja mietteliääksi, mutta onneksi mamma ja pappa ovat tukeneet mua rutkasti. Ne ottavat Sinin pois mun päältä pomppimasta, kun minä haluan nukkua ja estävät sitä kiskomasta mun tissejä (niin kuin minä olisin joku sen äipän korvike).

Välillä mua on kyllä naurattanutkin. Aineskin silloin, kun Sini on tehnyt tuhmuuksia ja saanut toruja. Sini on mm. raahannut mamman lenkkarit olohuoneeseen ja vetänyt nauhat solmuun, kaatanut ruokakuppinsa ja levitellyt tassuissaan viiliä ympäri kämppää, haukkunut kimeästi osoittaakseen mieltään ja tietty pissinyt välillä sisälle. Mitähän muuta se kirppu vielä keksiikään, kun jäädään kotiin kahden. No onneksi sen hihnassa olo paranee päivä päivältä, kun minä olen näyttämässä mallia.  Ja auringossa se on jo oppinut makoilemaan ja ottamaan siten päivälläkin välistä rennosti. Ruokaakin se odottaa vähintään yhtä innokkaasti kuin minä, vaikka sitten joskus jättää syömisen kesken, kun tulee muuta mielenkiintoista puuhaa mieleen.

Uudet tuulet…

Perjantaina suunnattiin nokka kohti Helsinkiä. Vähän ihmettelin sitä tohinaa, jolla lähdettiin, mutta onneksi sentäs ottivat mut mukaan. Helsingissä mentiin käymään tutussa paikassa, mun lapsuudenkodissa, kasvattajan luona. Siellä tutustuin semmoiseen pikku kirppuun, joka vähän arasteli minua aluksi. No illalla tietty tuli kotiinlähdön aika ja ne ottivat sit sen pikkukirpun mukaan.

Kotiinpaluu oli vielä pahempaa vöyhötystä kun se matkaan lähtö. Tuntui, kun ei koskaan pääsisi nukkumaan. Joskus yhdeltä yöllä mamma sukeutui makkariin pikkukirpun kanssa ja sanoi öitä. Minut jätettiin olohuoneeseen nukkumaan. Aamulla tietty piti tsekata onko se ipana vieläkin täällä ja olihan se. Kovasti tutki kaikki mun lelut ja vieläpä alkoi syömään mun luita. Tietty olinhan mä ne jo kalunnut puhtaiksi, mutta silti.  Ei hetken rauhaa koko viikonloppuna. Vaikka olihan meillä tietty välillä hauskaakin yhdessä. Kiva, kun joku leikki lelunvetoa. Kirppu vaan on niin pieni, ettei siitä oo mulle vastusta (vielä).

Sunnuntaina lähdettiin jo yhdessä lenkille. Ipana, joka oli nyt saanut nimen Sini, oli ihan ihmeissään pannasta ja hihnasta. Mut mä näytin mallia ja hyvin se tuntui kulkevan perässä. Välillä toki pysähteli istumaan ja rapsuttemaan kaulaansa.  

Hassu otus toi Sini. Mutta kunhan se kasvaa, niin varmaan sekin alkaa kirjoittamaan juttuja tänne Blogiin. Ja sitä ennen, minä voin raportoida kuulumiset sen puolesta.