Matkalla maalle

Tänään lähdettiin aamupäivästä kamalalla tohinalla reissuun suuntana Multia. Perille päästyämme lähdimme heti käymään “mummolassa” rannalla, koska autossa oli ollut tukahduttavan kuuma. Vedestä en erityisemmin vielä osannut välittää, mutta rantahiekka tuntui taivaallisen viileältä tassujeni alla.

Ruokataon jälkeen matka jatkui torille tarkastamaan Multialaista satoa -tapahtuman. No tapahtumassa ei kai ollut mitään ihmeitä, koska emme viipyneet kovinkaan pitkään. Aluksi minua talutettiin panta-hihna yhdistelmässä (jonka kanssa kulkemista olemmekin harjoitellet ahkerasti), mutta jonkin ajan kuluttua sain matkustaa sylissä.

Torilta suuntasimme perheyrityksen mökeille siivousavuksi. Tosin minulla ei ollut siivousvelvoitetta ja muutenkin oli kaikin puolin kivaa, kun sain juoksennella pihassa vapaasti. Mammakin laiskotteli ja piti silmällä minua sekä Seiskaa. Mökin piha rajoittui  uimarantaan, jota sitten aloin tarkastelemaan lähemmin. Veden rajassa oli hauska vesikasvin pähkylä, jonka yritin napata suuhuni. No siinä touhussa sitten pääsi kastumaan lopulta vähän enemmänkin kuin tassut, mutta onneksi oli pyyhe matkassa.

Mökkihommien jälkeen piipahdimme metsästysseuran tapaamisessa. Kovasti minuakin kyseltiin jo ensi syksyksi hirvimetsälle, mutta en tiedä viitsinkö minä sinne lähteä. Yksi miehistä nimittäin luuli minua kissaksi ja semmoinen käy hiukan kunnian päälle.

Kaiken pyörityksen päätteeksi palasimme mummolaan syömään ja minä otin pikku tirsat mummon sylissä sillä välin, kun isäntäväki kävi valokuvanäyttelyssä. Kaiken kaikkiaan minusta oltiin hyvin ylpeitä, kun tein kaikki asianikin isojen tyttöjen tapaan puskaan (paitsi kerran kummitytön luona vieraisilla piipahdettaessa). Kotimatkakin sujui nukkuessa ja kotiin palattua olin taas hetken päästä täynnä energiaa.

Uusia tuoksuja

Tänään sain ihka oman kaulapannan. Hiukan väljä se tosin vieläkin oli, mutta jo päällä kesti. Paljon hauskempi oli kulkea fleksin kanssa iltalenkillä kuin siinä lyhyessä kuristavassa narussa. Tosin kyllä ne uhkailivat ostavansa oikean hihnankin, kun ihan aina ei kuulemma voi käytää fleksiä. Näin illalla kuitenkin rantareitillä on vain vähän kevyen liikenteen kulkijoita, joten minäkin sain haistella pientareita hieman vapaammin.

Tänäänkin kävi vieraita ja sain alkuun hirmuisen hepulin, kun oli niin paljon uusia käsiä maisteltavana. No loppuajaksi rauhoitun sohvalle, kun ne tyttöjen jutut olivat niin unettavia. Useimmiten osaan jo tehdä asiani paperille taikka ulos, vaikkakin silloin tällöin homma hiukan unohtuukin. No vieraille sentäs tuli esiteltyä tätä tuoretta makkaranpalankerjuutaitoani pariinkin otteseen. Mamma tosin huomautti, että kaytöstavoissa taisin sillä ainoastaan tasoittaa aikaisemmin saamani miinukset plus/miinus/nolla tilanteseen, Aiemmin olin jo näyttänyt kuinka haaroja haistellaan oikein antaumuksella, vaikka aina minulta yritetään kieltää sellaiset puuhat. Ei ole kuulemma kohteliasta käydä ensimmäisenä kuonollaan kiinni tuntemattomien munaskuihin. Ihmiset eivät nimittäin pidä siitä. Minusta kuitenkin koirien suoraviivainen lähestymistapa ratkoo monia pulmia. Ei tarvitsisi ihmistenkään miettiä niin paljon suhteitaan toisiin ihmisiin, kun pari nuuskaisua riittäisi kertomaan missä mennään.

Korvat pystyssä

Minun kauniit korvani, jotka juuri nousivat pystyyn ovat nyt tehneet ylilyönnin. Korvani suorastaan repsottavat selkään päin. Pitäisiköhän huolestua vai onko tämä ohimenevää?

Mammalla oli tänään hässäkkää töissä, mutta kotiin tultua sen naama suorastaan suli hymyyn. Uskalsivat jättää minut jo tänän pariksi tunniksi yksin kotiin. Tarkemmin muistellen eilenkin he taisivat piipahtaa kauppareissulla jossain välissä, mutta en alkuun huomannut koko asiaa, kun oli niin paljon touhua lelujeni parissa. No mikäs tässä ollessa, kun ovat järjestäneet minulle kulkureitin omalle tuolillenikin. Siitä minun on hyvä myös tarkkailla ulko-oven liikennettä.

Ukkosta ilmassa

Tänään jyrisi oikein urakalla. Meillä kotona oli myräkän alkaessa parvekkeen ovi ja ikkunat auki, joten alkuunsa minua pelotti kauheasti. Sitten ikkunoiden sulkeutumisen myötä äänet vaimenivat hiukan ja hetkisen mietittyäni totesin, että ei ukonilmassa tainnut sittenkään olla tarpeeksi syytä jättää päivänokosia väliin. Muualla Jyväskylässä tosin oli ollut sitten hiukan märemmät oltavat kuin minulla ja uskompa, ettei kaikilla ollut aivan yhtä lokoisaakaan kuin minulla oli.

Illalla käytiin taas lenkillä ja tänään tuli sitten pyöräytettyä pökäle pihalle. Hirveän numeron isäntä teki asiasta ja sain kamalasti kiitosta ja kehuja. Kumma juttu, mutta toisaalta ei kai pitäisi ihmetellä: ihmiset osaavat olla outoja.

Kynsien leikkuuta ja muuta mukavaa

Tänään mamma laittoi porsaan fileetä ja antoipa minullekin palasen. Taisi tosin olla lohturuokaa, sillä sitä ennen ne keksivät leikata minulta kynnet. Ensiksi yritin uhkaavan toimenpiteen havaitessani räpiköidä sylistä tieheni, mutta olin kuin ruuvipenkissä enkä saanut kammettua itseäni edes takasin mahalleni saatika sitten saanut pitoa tassujeni alle. Sitten yritin itkeä sydäntäsärkevästi jokaisen nipsauksen kohdalla, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. No onneksi homma oli nopeasti ohi (vaikkakin ne minuutit tuntuivatkin vuosilta) ja pääsin pihvini äärelle. Tänä iltanakin käytiin ulkona. Tällä kertaa tosin kukaan ei tullut rapsuttelemaan minua niin kuin lauantai-iltana. Minusta on supermukavaa tavata uusia ihmisiä. Varsinkin kuin he kaikki ihastelevat kuinka suloinen koiravauva minä olen. Suloisuudessa Krissekin jää kakkoseksi, vaikka se niin telkussa kuuluttaakin olevansa maailman ihanin.

Silloin tällöin minuun iskee myös villeyskohtaus niin kuin tänä iltana. Siinä sain kyytiä niin pallot kuin limsapullotkin. Onneksi täällä on hyvä reitti juosta keittiöstä eteiseen, siitä olohuoneen läpi makuuhuoneeseen ja sitten takaisin. Vielä parempi on, kun parvekkeen ovi on auki ja pääsen lisäämään senkin vielä jonon jatkoksi. Jippii!

Korvat höröllä

Isäntäväki tässä on ihastellut koko päivän korviani. Eilen alkoi toinen korva nousta pystyyn ja nyt molemmat ovat jo terhakasti pystyssä. Välillä tosin painovoima vie voiton, mutta ihan selvästi ne eivät enää kärjistään lerputa samalla tavoin kuin torstaina.

Eilen käytiin taas pihalla haistelemassa raikkaita tuulia. Hihna oli kyllä todella hankala ja oli tosi kurjaa, kun en päässyt juoksemaan niin vapaana kuin tahdoin. Onneksi kuitenkin hihnan pystyi ainakin pieniksi toviksi välillä unohtamaan kun taas oli niin kivaa päästä nuuskimaan jänniä tuoksuja. Muita koiriakin tuntui kauempana liikkuvan, mutta niistä en ollut kovinkaan kiinnostunut. Kävyt olivat paljon hauskempia.

Sisäsiisteyskasvatus on minusta todella syvältä. Siis kyllähän minä teen mieliksi pissit paperille, mutta joskus sitä ei vain muista. Ei ainakaan ennen kuin on liian myöhäistä ja makkaranpalat menetetty. Minulla on ihan supersuuri ruokahalu ja välillä mamma aina nauraakin massuani. Jos minulta kysytään, niin se kaikki on vain kasvunvaraa. Tuleehan minusta isona suuri ja kaunis tyttö.

Mitähän kivaa tänään

Välillä vähän ihmettelen, kuinka paljon uusia ihmisiä on vielä tulossa. Tänäänkin vieraita tuli peräti kahdessa erässä. Kauhean vaikeaa, kun kaikkia pitäisi pussata tervehdykseksi, sillä jotain rajaa se tämäkin tyttö kaipaa. No onneksi molemmat vieraat sentäs huomasivat tuoda lahjoja. Ekat kävijät toivat namipussin ja ison punaisen pallon, joka pyöri hyvin. Tosin vielä kivempaa oli käpertyä uuteen syliin nukkumaan. Toiset vieraat onneksi tajusivat tulla siihen aikaan, jolloin olin juuri herännyt unilta. Ja taas tuli uusia ihania leluja! Sitten mulle selvisi myös, että isäntäväki oli piilotellut yhtä minun vinkuleluistani koko tämän ajan kun olin täällä asustanut. Nyt ne sitten laskivat sen juhlallisesti minun eteeni. En tiedä mitä mokomat odottivat, mutta minut se lelu meinasi tehdä hulluksi. Juuri kun olin vakuuttunut, että nyt se lelu viimeistään oli raato, niin se mokoma vinkaisi. Vähemmästäkin sitä itsensä väsyttää.

Lisää vieraita

Ja lisää vieraita lappaa taloon. Tänään toinen pikkuihminen kävi talossa, mutta sekään ei muuta kuin pötkötteli. Ja ikääkin oli jo yli kolme kuukautta. Minä täytän vasta tulevana perjantaina yhdeksän viikkoa ja jaksan jo juosta vaikka kuinka. Mamma hääräsi tänään keittiössä. Ihmettelin pitkään, mitä se siellä ähersi, sillä en saanut yhtään maistiasista, vaikka kuinka yritin pyöriä siinä jaloissa. Meinasi tulla tippa linssiin, kun ne ryökäleet kävivät pöytään ilman että sain omaa annosta. No onneksi ne sentäs olivat tajunneet varata minulle iltaruuaksi oman annoksen. Hirvivasan jauhelihaa ruskistettuna tarjoiltuna ranskankermassa, nam! Harmi vaan, että annos tuntui loppuvan kesken. Nuolin varmuuden varalta kupin ihan puhtaaksi, jos mamma olisi vaikka tajunnut vinkin ja antanut lisää namiruokaa. Ruuan jälkeen ne alkoivat häärätä mulle narua kaulaan. Vähän ensiksi ihmettelin, että mikä kidutushetki sitä nyt oli käsillä, mutta sitten huomasinkin, etä kivaahan sitä vain oli luvassa. Jälkkäriksi olikin luvassa ruohonkorsia ja temmellystä pihalla.

Ensimmäiset vieraat

Ensimmäiset vieraat kävivät tänään. Tosin ruokalepo oli sen verran kesken, että ei sitä aivan malttanut olla parhaimmillaan ja edustaa. Sentäs suvaitsin vieraitten iloksi siirtyä porukan jalkoihin nukkumaan sen sijaan, että olisin tavalliseen tapaan pötköttänyt omassa nukkumislaatikossani. Yksi semmoinen lapseksi kutsuttukin oli porukalla mukana. No onneksi muilta kuulemani kauhujutut olivat pahasti liioiteltua, sillä tämä ei ainakaan yrittänyt vetää minua hännästä vaan keskittyi enimmäkseen vain pötköttelemään hänkin sylissä tai sängyllä. Niin niin, kyllä minä tiedän ettei töpöäni oikein voi kutsua hännäksi, mutta ymmärrätte mitä tarkoitin…

Matkalla uuteen kotiin

Tänään kävimme hakemassa Ruusun meille kotiin. Matkanteko Helsingistä asti sujui joutuisasti ja vaikka Ruusua hiukan jännittikin matkanteko kuljetuskopassa takapenkillä, painuivat silmät kiinni useasti matkan aikana. Uudessa kodissa sitten jännitikin vielä enemmän. Jalat täristen otettiin ensiaskeleet keittiön lattialla. Pari kertaa haettiin turvaa sylistä, mutta viimein koko asunto oli kierretty läpi. Lopulta iltaruokakin maittoi jännittävän päivän päätteeksi ja oltiin valmiit käymään yöpuulle.