Luminen maa

Uh, pari päivää sitten taivaalta alkoi satamaan märkää ja kylmää ainetta. Mamma kutsui sitä lumeksi. Minusta lumi ei ole kovin kivaa ainetta, ja yritinkin mamman saada uskomaan, että lenkit ovat ohi siihen asti kunnes tuo lumi sulaa. No tottakai mamma oli taasen eri mieltä ja niin sitä olenkin hytissyt ja nostellut tassujani pikaisilla pissilenkeillämme.

Sunnuntaina kävimme Varkaudessa juoksemassa maalla kunnolla. Paluumatka oli erityisen hauska, sillä kaverini Nala tuli samalla kyydillä Jyväskylään. Tosin enimäkseen vain nukuimme, sillä olimme jo aiemmin saaneet peuhata mielemme mukaan kaksistaan. Mamma on antanuut minulle myös lempinimiä. Nykyinen suosikki tuntuu olevan hötkypötkylä, mutta aina välistä olen sammakko taikka höpönassu. Pissipetteri ei kuulosta kovin kivalta, mutta ruttukuonon jo sulatan. Ainakin kun se on sanottu rakkaudella. 

Nam!

Pappa oli taas viikonloppuna metsällä ja tällä kertaa se toi mulle mukanaan ison paistetun luun. Voi että millaista herkkua oli nakertaa sitä ku tuo betoniseinä meinaa maistua niin tylsältä. Epäilen kyllä että papalla on toinenkin luu piilossa tuolla kaapissa. Sellainen haju sieltä tulee. No ehkä saan sen kunhan käyttäydyn kiltisti.

Pappa sai vihdoinkin päivitettyä kuvagalleriaan muutamia uusia kuvia. Käykää katsomassa kuinka kaunis oikein olen…

Vuh!

saimpas viimein mamman istutettua minulle kirjoitusavuksi. Minulla on nimittäin taas hurjan paljon kerrottavaa. Viime sunnuntaina kävimme ekaa kertaa Match-showssa. Ensiksi lähdimme aamulla tavalliseen tapaan kävelemään -tosin hieman eri reittiä kuin tavallisesti. Minä jopa välillä vähän kiukuttelin mammalle, kun kovva kiire tuntui olevan. Lopulta saavuimme kutenkin kaverini Nalan uudelle asunnolle, joten kaikki harmini katosi välittömästi kun  kuulin nalan tutun äänen. Nalalla oli kylässä myös herraseuraa ja kolmistaa jatkoimme matkaa kohti näyttelyä. Näyttelyssä oli hurjan paljon koiria ahtautuneena parkkihalliin ja saimme odottaa vuoroamme pitkään. Ihan selvää minulle ei ollut, kuinka siellä olisi pitänyt käyttäytyä, mutta mamma oli silti tyytyväinen.

Pappa oli ampunut viikonloppuna hirvimetsällä vasan, joten minulla oli kissanpäivät alkuviikosta, kun mamma paistoi minulle palasen tuoretta maksaa. Olisi tuolla jääkaapissa vielä palanen sydäntä, mutta saa nähdä mitä mamma siitä tekee.

Keskiviikkona suuntasimme taas kuonon kohti maaseutua, joten pääsin juoksemaan taas vapaasti metsässä. Samalla visiitillä kävimme myös Vattuvuoren palvelukodissa ilahduttamassa vanhuksia. Minä tottakai tein parhaani ja sain paistatella kaikkien rajattomassa ihailussa. Tosin jotkin papat innostuivat muistelemaan myös omia menneitä metsäkoiriaan. Vielä se pappa minutkin vie hirviä haukkumaan, joten ehkäpä minutkin vielä joskus kymmenien vuosienkin päästä muistetaan suurena hirvikoirana ja eränkulkijana.

Sadesäitä

Syksy on tainnut vihdoin saapua. Mamma osti minulle mustavihreän sadetakin suojaksi viimalta ja sateelta. Ensi alkuun takin pitäminen tuntui vähän oudolta, varsinkin, kun se oli vielä vähän väljä, mutta totuin takkiin nopeasti. Mamma tosin jo harmittelee takin jäävän ennen pitkää pieneksi, kun kasvan semmoista vauhtia. Sadetakista huolimatta olen joutunut kylpyyn jo useamman kerran. Minusta kylpeminen on mukavaa. Istuskelen paljussa lämpimässä vedessä, kun mamma hieroo ja huljuttelee turkkiani vesisuihkun kanssa. Sitten pikainen vanutus pyyhkeellä ja olen taas puhdas tyttö. Hiekka hankaisikin inhottavasti varpaitteni ja vatsamakkaroideni välissä.

Maitohampaani ovat alkaneet vaihtumaan rautaisiksi ja sen takia haluaisin kovasti pureskella kaikkea. Mamma onkin hankkinut minulle melkoisen luu ja leluarsenaalin eli jotain hyvääkin on seurannut. Lempileikkini on olla hippasilla papan kanssa. Minulla on narulelu suussani ja pappa yrittää anastaa sen minulta heittääkseen lelun sitten mahdollisimman kauas. Minä olen niin nopea, ettei hän onnistu saamaan minua kiinni ellen itse halua. Kun mammalla ja papalla ei ole aikaa leikkiä kanssani, tuijottelen mielelläni ikkunasta ulos. Lämpöiseltä sohvan selkämykseltä käsin on hauska seurata muita ihmisiä ja koiria kulkemassa tuulessa ja harmaudessa.