Pehmoleluja

Ai että se haisunäätä on kiva lelu. Melkein Väiskiäkin kivempi kaveri. Väiski kun ei ääntele, mutta haisunäätä pitää matalaa röhkinää. Lisäksi siinä on pieni vinku, jos joka päästelee kimeitä ääniä kun hampaani osuvat haisulin häntään. Tosin en ymmärrä miksi mamma
toi minulle juuri haisunäädän, kun näyttelyssä oli kuulemma ollut tyrkyllä vaikka mitä muitakin eläinpehmoja. Toki pidänhän minäkin samanlaista röhinää ja värityskin on saman tapainen… mutta ei meissä sitten mitään muuta yhteistä olekaan.

Kuvassa väiski ja minä sekä uusi peti.

Isänpäivä

Isänpäivänä kävimme Multialla isäntäväkeni kummitytön syntymäpäivillä. Reissusa oli hauska olla näin pitkästä aikaa ja sain tutustuaisoon joukkoon uusia ihmisiä. Ja vaikka Hanna loistikin juhlien päätähtenä varastin itsekkin showsta ainakin pienen palasen.

Viime lauantaina mummo osti minulle uuden pedin ja olenkin koekäyttänyt sitä ahkerasti pitkin viikoa. Ihan oman tyynyni veroinen nukkumapaikka se ei ole, mutta kyllä siinäkin tirsat kelpaa ottaa.

Viikolla kävin kyläilemässä Nalan luona, mutta muuten oli vähän tylsää, kun mammakin oli niin pitkiä aikoja koulussa ja pappa vaan hääräsi tietokoneella. Tulipa sitten tehtyä pieniä tuhoja huushollissa tekemisen puutteesta. Vaikka mamma olikin tuolloin kiukkuinen, niin kyllä hän viimeistään nyt on jo leppynyt. Mamma ja Pappa nimittäin kävivät viikonloppuna Jyväskylän koiranäyttelyssä paviljongissa ja toivat minulle ison nipun rouhetikkuja ja haisunäädän tuliaisiksi. Näyttelyssä oli ollut 12 bostonia kehässä ja Jyväskyläläinen Niilo esiintymässä agilitynäytöksessä. Harmi etten päässyt vielä osallistumaan, sillä minun olisi tehnyt kovasti mieli tutustua muihin kaltaisiini hännättömiin vipeltäjiin. No vuoden alusta minäkin olen sitten tulossa mukaan tapahtumiin. Ja mamman mielestä ainakin olen maailman kaunein tyttö, vaikken voittaisikaan koskaan yhtään ruusuketta.

Koirakoulun päättökoe

Eilen minulla oli koirakoulussa päättökoe. Mamma oli hiukan huolissaan aluksi, kun emme olleet ennättäneet treenaamaan pariin viimeiseen viikoon. Lähdimme siitä huolimatta testiin iloisin mielin, sillä olenhan ollut yksi kurssin priimusoppilaista.

Testi sujuikin todella hyvin. Ainoastaan hampaiden katsomisesta ja makuulla olosta en saanut ihan täysiä pisteitä. Hampaiden esittelemisen sijaan yritin antaa kurssin ohjaajalle naamapesun. No onneksi sitten lopulta tajusin, mitä minulta odotettiin. Makuulla olo kylmässä maassa puolen minuutin ajan ei taasen ollut kovin kivaa kangaskerroksesta huolimatta ja senpä tähden en kuvitellut mamman ihan tosissaan vaativan sitä. Estehypyt, kontaktikävely, istuminen, seisominen, lelun nouto ja kaikki nämä muut jutut kurssilta menivät täydellisesti, joten mitäpä moisista kauneusvirheistä. Illalla minua hemmoteltiinkin hyvästä koulumenestyksestäni uusilla mummon paistamille luilla sekä nakkiannoksella.

Kylmenevää

Loppuviikko oli todella kylmä ja pakkanen nousi pitkälti toiselle kymmenelle. Torstaina mamma ja pappa veivät minut mukanaan ostoksille. Kiersimme useita eri lemmikkiliikkeita ja sovittelin kymmeniä pukuja, mutta aivan sopivaa ei vain löytynyt. Milloin rintakehäni oli liian suuri, milloin koot olivat muuten vain loppuneet. Lopulta ostimme minulle töppöset, jotka jalassa näytin kyllä totaalisen naurettavalta. Kaupan täti kyllä kehui askellustani, mutta itse olen vielä kysyvällä kannalla moisten hömpötyksien käytettävyydestä.

Perjantaina minulla oli hammaslääkäri. Oikea maitokulmahampaani jäi sitkeästi paikalleen, vaikka rautahammas oli jo kasvanut yhtä suureksi. Eläinlääkärissä minut nukutettiin ja seuraavaksi haräsinkin sitten kotona vilttiin käärittynä lattialta. No minä tyttö tietysti ensiksi herättyäni koetin loikata sohvalle, mutta mamma pisti minut takaisin köllimään lattiatasolle. Siinä menikin sitten ilta toetessa (ja koulukin jäi harmillisesti väliin). Lohdutukseksi sain kuitenkin superhyvää pehmeää erikoisruokaa lääkärin määräyksestä. Ja lauantaina olikin taas jo vauhti päällä.