Joulu mummolassa

Onkin ennättänyt tapahtumaan taas ihan hirveästi ennen kuin vuosi vaihtui. Ensiksi sain jostain mahapöpön ja jouduin riisi-sei-raejuusto dieetille juuri ennen joulua. Vähän oli kärsimystä viettää joulua mummolassa kun ilma oli sakeana kaikista ihanista tuoksuista ja mamma antoi minulle vain pieniä annoksia diettimuonaani, kun muut ahtoivat kupuunsa jouluherkkuja. Onneksi sentäs tauti meni ohitse ja sain joulunpyhinä minäkin maistaa hiukan paistia.

Mummolassa oli muuten kiva käydä, mutta pappa mokoma ei ollut mukana ja minua pelotti ihan kamalasti käydä mamman kanssa kaksistaan illalla pimeässä pissillä. Ikinä ennen en olekaan ollut paikassa, jossa pihan valot yltävät vain metsän reunaan. Kuusikossa rapistelivat koko ajan jotkin hirveät otukset (mamma kutsui sitä oraviksi ja jäniksiksi) ja lisäksi jokin kammotus huhuili lentäessään yötaivaan halki. No onneksi pappa tuli hakemaan meidät kotiin jo joulupäivänä. Pappa oli kuulemma ollut punaisessa puvussa ja valkoisesa parrassa jakamassa lahjoja ja oli säästänyt minullekin yhden oman paketin, jonka sain repiä ihan itse auki. Arvaatteko jo, mitä paketissa oli? No tietysti suurin luu, minkä olen koskaan nähnyt, jippii!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2007

Vauhtia ja nopeita käännöksiä…

Tänään pappa otti minut mukaan ja vei leikkimään muiden koirien kanssa. Ensiksi luulin, et taas mennään mammaa hakemaan, mut sitten me käännyttiinkin taas kuokkalan lammasaitausta kohden. Ihanaa, että olen viime aikoina päässyt niin monesti riehumaan
uusien kavereiden kanssa! Lenkkeilykin kun on ollut niin tylsää ainaisen vesisateen takia.

ps. pappa päivitti tuon galleria sivun. paljon uusia kuvia musta.

Ilmavoimat

Mitähän sitä on tullut syötyä tänään, kun on koko ajan ilmavaivoja. Mamma sanoo agenteiksi semmoisia, joissa kaasua purkautuu äänettömästi, mutta hajultaan tappavasti. Tänään kyllä olen paukutellutkin kunnolla. Muutaman kerran säikähdin itsekin ja piti mennä sängyn alle piiloon. Toivottavasti ohimenevää.

Bostoninlenkki Jyväskylässä

Tänään mulla oli kyllä yksi parhaimmista päivistä, kun pääsin temmeltämään muiden bostoneiden kanssa. Aamulla luulin, että nyt ollaan taas lähdössä maalle. Yllätyksekseni sain huomata, että ajoimme autolla toiselle puolelle kaupunkia. Aluksi ihmettelin, että miksi me tänne oikein tultiin. Sitten huomasin kulman takaa tulevan kaksi ihan samannäköistä koiraa kuin minäkin, Olivia ja Leevi omistajineen.

Kun perinteiset tutustumiset oli tehty, alkoi temmellys. Mä olin kaikkein vilkain, mikä todennäköisesti johtui alkuinnostuksesta. Viime kerrasta, kun olen nähnyt muita bostoneita, on niin pitkä aika. Mamma ja pappa kyllä puheli, että he näkivät monta bostonia Jyväskylän näyttelyissä. Ei se oo sama juttu, kun en minä niitä nähnyt.

Lammasaitauksessa leikkimässä

Maanantaina kävelimme mamman kanssa Kuokkalaan. Siellä meitä odotteli viisikuukautinen Staffordshirenbullterrieripoika Puksu. Puksun kanssa pääsimme leikkimään kuokkalan jokakesäisten kesätyöntekijöiden lampaiden nyt tyhjillään olevassa aitauksessa. Mamma hiukan irvisteli säälle, mutta meitä ei muta ja sade paljoa haitannut. Kotona kylläkin mamma pisti heti minut kylpyyn ja taisipa hän itsekin kastautua vedessä.

Murkku- ja mörköikä

On tullut viime viikkoina uhiteltua mammalle. Monesti menen myös möksäämään sängyn alle, kun kaikki vain joko ärsyttää tai pelottaa. Vaikka maailmassa on niin paljon uusia hajuja, mamma on aina vain niin kovalla vauhdilla kulkemassa niiden ohitse. Eikö se mamma tosissaan huomaa mitään tärkeitä asioista? Samaten se jatkuva komentelu istumaan ja pysymään paikalle on alkanut vain ärsyttämään. Miksi minun pitäisi odottaa, kun riehuminen on kivempaa? Ja sitten minut jätetään vielä päivisin yksinkin, vaikka ne tietävät varmasti, että yksin oleminen on minusta tylsää. Sempä tähden olenkin laittanut useampana päivänä sisustuksen uusiksi olohuoneessa. Eritoten lehti- tai vaahtopatjasilppu ovat suosikkisisustuselementtejäni.

Välistä tietysti mamman ja papan seura on mukavaakin ja varsinkin iltaisin sekä aamuisin tykkään käpertyä mamma syliin. Onneksi mamma ja pappa ymmärtävät kiukuttelupuuskiani melko pitkälle (vaikkakin harmikseni periksi he eivät anna). Mamma on myös järjestänyt minulle paritkin treffit kokonaan uusien koirakamujen kanssa. Kuulemma bostonilenkkikin olisi luvassa. Jännä päästä näkemään muita lajitovereita. Jospa niiden kanssa voisi vaihtaa kokemuksia näistä uusista tuntemuksistani.