Linnan pihalla

Jippii, Nala tuli taas moikkaamaan minua. Vaikka bostoni on aina bostoni, niin kyllä Nala on niin lähellä bostonia kuin isovillakoira vain voi olla. Ensiksi riehuttiin sisällä ja sitten päästiin leikkimään pihalle. Nalan kanssa hauskinta ovat vetoleikit ja taidettiin nytkin olla koko ajan narun molemmissa päissä kiinni. Mamma tarjoili meille vielä syntymäpäiväkseni ostamiaan kotimaisia kuivattuja kuoreita, joten hyvät olivat tarjoilutkin.

Voikukkien kukkiessa

Tänään käytiin katsomassa pikkuista Saraa. Kovasti oli tyttö kasvanut ja yrittipä pippurinen neiti jopa komennella minua. Kiva oli riehua aurinkoisena sunnuntaina ja aikamme juostuamme, ei kummallakaan enää ollut enää tarvista pompottaa toista, vaan astelimme rinnakkain takaisin kotia kohden. Nyt siis taisi tulla tasapeli, mutta mitenkähän käy seuraavalla kerralla?

Koirapuistossa

Kävin tänään koirapuistossa moikkaamassa pikku-Saraa. Kovasti oli tyttö kasvanut, vaikka painoikin vasta puolet painostani. Aurinko paistoi lämpimästi ja tuuli pölisytti kentän hiekkaa. Kotona meitä odotivatkin mamman vanhemmat, jotka olivat tulleet Varkaudesta kylään. Varmaan vaan onnittelmaan huomisten syntymäpäivieni johdosta… Saankohan aamulla nakkikakkua aamupalaksi?

Treffeillä

Mamma oli järkännyt minulle täksi päiväksi sokkotreffit samanikäisen Zorro-pojan kanssa. Kovalla tohinalla aamusella ajettiin viitaniemeen, jonne tapaaminen oli sovittu. Ihanaa oli nujuta ja riehua samantapaisen koirankuonolaisen kanssa pitkästä aikaa. Zorro oli ehkä hivenen kookkaampi, mutta toisaalta läähätti vielä komeammin kuin minä juostuamme kilpaa pitkät tovit. Vesikupista uhkasi tulla vähän kiistaa, kun meidän kummankin kuono ei mahtunut siihen juomaan yhtä aikaa. Toisaalta vesikupin retuutuksesta saatiin ihan hauska leikki aikaan, vaikka vettä siinä ei tietysti enää sen leikin jälkeen ollutkaan.

Hyvää äitienpäivää!

Pihaamme on ilmestynyt koirankieltokylttejä. Missäs minä nyt käyn pisulla, kun en edes ulko-ovesta saa kulkea sääntöjä rikkomatta. No onneksi kyltit eivät sentäs ole mitään virallisia liikennemerkkejä. Koirankakka kiellon kyllä ymmärrän, koska ne rumentavat ikävästi ympäristöä minunkin silmissäni ja aiheuttava tienpientareiden rehevöitymistä. Mamma ja pappa keräävätkin isot asiani talteen pusseihin, mikä kyllä välistä vähän naurattaakin minua -tuo jäljilläni pylly pystyssä kykkiminen nimittäin näyttää niin paljon nöyristelyltä. Minä omasta puolestani haluaisin rantaraitille pyöräilyn-, rullaluistelun- ja pullojensärkemiskieltomerkit. Monesti kun olen ollut vaarassa saada osumia tai haavoja kulkiessani tienpengertä mamman tai papan kanssa.

Eilen pääsin mamman ja papan kanssa saunomaan ja kylpyyn. Kylläpä turkkini kirkastuikin, kun kakki hiekkapöly huuhtoutui viemäriin. Tänään käytiin vielä mummolassa viettämässä äitienpäivää. Oli todella kivaa päästä taas revittelemään pihalla oikein kunnolla.

Vapun jälkeisiä tunnelmia

Lämpimien pääsiäissäiden jälkeen tämä vappuinen räntävesisade sekä jäätävät tuulet ovat tuntuneet entistä kylmemmiltä. Nalan luona ollaan käyty kyläilemässä, mutta muuten on ollut melko tylsää. Mammakin aloitti tekemään kesätöitä, joten hänestä monesti näen vain häntäpuolen luikahtamassa ovenraosta. Vappuna käytiin harjulla vappupiknikillä. Olipa paljon kansaa koleasta säästä hulimatta kerääntynyt ulkosalle.

PS. Ennen julkaisematon kuva minusta löytyi arkistosta, kun mamma ja pappa tekivät digikuvatilauksen.