Sadetta…

Täällä sataa koko ajan. Ei viime kesänä ollut muistaakseni tällaista. Pappa ehdotti minulle lenkille lähtöä, jolloin taikasanan pihalle kuultuani,  minä tyttö päätin livahtaa sängyn alle. Eivät ole koiranilmoja nuo ulkona. Mamma nauroi katketakseen, kun pappa houkutteli minua kinkkusiivun kanssa pois sängyn alta. Ja onnistuikin. Kyllä sitä masu johtaa edelleen tätä tyttöä, vaikka kuinka yrittäisin vastustella.

Viiru puussa

Kävin taas papan kanssa Multialla, kun mamman piti jäädä töihin. Multialla minua odottikin aikamoinen yllätys, kun portailla odoti hassu sähisijä. Minä olisin halunnut tehdä tuttavuutta, mutta tuo uusi otus päätti pistää juoksuksi ja minä tyttö lähdin tietysti perään. Lopulta otus vilahti korkealle puuhun ja minä jäin juurelle ihmettelmään.

Katso iso kuva tästä linkistä.

Lokoisat kesäpäivät

Viikonloppu olikin yhtä reissaamista, kun lauantaina käytiin papan kanssa kahdestaan Multialla katsomassa uutta tulokasta. Suloinen vauva oli, mutta kovin karvaton…

Sunnuntaina käytiin taas Varkaudessa. Aurinko helli päivää ja oli kiva leikkiä vedessä. Löysin myös uuden suosikkileikin -vesiletkun vesisuihkun jahtaaminen. Papalta meni varmaan tunti auton pesemiseen, kun minä autoin. Ruuaksi grillattin ihania possun pihvejä ja minullekin oli varattu oma fileepihvi. Nam.

Kalanpää

Tänään käytiin pikaisesti Multialla. Rannalta löysin tosi superaarteen. Nimittäin lokkien puoliksi kaluaman hauenpään. My precious… Mamma oli tosi vihainen, kun huomasi aarteeni ja siitäpä alkoi hauska jahtileikki.

Juva

Juvan näyttelyyn lähdettiin varhain. Ilokseni Olivia ja Leevi hyppäsivät samaan kyytiin, joten tiedossa oli hauska reissu. Koko matkan satoi vettä, mutta onneksi perillä ei ollut enää tihkusadetta kummempaa. Kasvattajanikin olivat Juvalla paikalla, joten poikkeuksellisesti Anne esitti minut kehässä. Mamma sanoi haluavansa kerrrankin katsoa ulkopuolelta kuinka kuljen ja ottaa samalla vinkkejä itselleen. Mamma kun on välillä vähän tunari tuolla kehässä.

Tämän kertainen tuomari oli tosi tiukka ja antoi minulle vain erittäin hyvän arvosanaksi (EH, JUK-1). Jatkokilpailuja ei siis minun osalta tullut. Mamma oli jännittänyt kehän laidalla ihan hirveästi puolestani. Mamma supattikin jälkikäteen, että tuomarin täytyi olla puusilmä, kun ei täysin tajunnut upeuttani. No ehkäpä se kuitenkin oli hieman leikillään sanottu, kun mamma kuitenkin näytti tyytyväiseltä (varsinkin luettuaaan arvostelulomakkeen) ja osti minulle kolme uutta lelua telttamyymälöistä. Hiukan lohdutti myös tieto siitä, että eipä vaaleanpunaisia nauhoja sadellut kuin kolmelle kaikkiaan neljästätoista kanssakisaajastani. Olivia sai sertin ja valioitui. Leevikin pärjäsi tosi hyvin ja koko näyttelyn potin vei oman kasvattajani kasvatti Iikkoo (Kuvassa Olivia VSP ja Iikkoo ROP). Näyttelykuvia löytyy niin minusta kuin muistakin galleriassa.

Köhimistä

Keskiviikkona kävin eläinlääkärissä tarkastuksessa, kun aloin röhimään edellisen näyttelyn jälkeen vähän joka lenkillä. Nenäpunkkia epäilivät ja sain tablettikuurin. Perjantaina röhimiset olivatkin onneksi jo takanapäin. Tabletteja pitää vielä ottaa kuitenkin parina seuraavanakin viikkona, jotta mahdolliset kuoriutuvat munatkin saataisiin nitistettyä. Näyttelysuunnitelmia onneksi ei tarvitnnut muuttaa, kun pappa huomasi ongelman ajoissa. Eivätkä nuo loislääkkeet ole kiellettyjen aineiden listallakaan.