Koirakoulun päättökoe

Päättökoe on nyt suoritettu ja ihan kivat pisteet sain. Olisi tullut paremmatkin, mutta mamma hannasi ja valitsi parissa osasuorituksessa helpomman vaihtoehdon (josta ei tietenkään voi saada maksimipisteitä, vaikka menisi täydellisesti). No osasyynä pelkuruuteen oli ensilumen sataminen juuri kahta tuntia ennen koetta. Minähän en tunnetusti oikein tykkää laskea mahaani lumihangelle… Noutaminen sujui erinomaisesti samoin kuin eteenmeno ja luoksetulokin. Kivaa oli koulussa, mutta nyt taitavat meillä jäädä harrastukset talvitauolle.

Fengshuita

Mamma jätti mulle tänään tussit sohvalle. Minä tyttöhän innokkaana sisustajana tartuin heti tilaisuuteen ja somistin sekä tekstiilit, seinät että tussitkin uuteen uskoon. Mamma vähän päivitteli, et mitenkähän mä tuonkin tein, mutta en minä mammalle kaikkia salaisuuksiani paljasta.

Rakas päiväkirja…

Mamma on taas ollut laiskalla päällä eikä ole jaksanut pitkään aikaan kirjoittaa kulumisiani, vaikka minä olen sitä välillä yrittänyt töniäkin. No nyt se sai vihdoinkin aikaan tarttua näppikseen ja minä pääsin kirjaamaan ajatuksiani viime viikoilta.

Tänään oltiin kummityttömme syntymäpäivillä. MInäkin olin mukana menossa ja taisimpa olla suositumpi kuin yksikään lahjoista. Baby born -nukke tosin kilpaili hetken suosiostani, mutta sitten se häpeällisesti pissi lattialle. Minä en ole moista temppua tehnyt enää aikoihin (ainakaan noin monen ihmisen edessä).

Seinäjoella pyörähdettiin jokunen aika sitten näyttelyssä, ilman kummoista menestystä. Sain vain EH:n ja vaaleanpunainen eri-ruusuke jäi haaveeksi. Muuten mukavaa piisasi ja sain taas uusia haukkututtuja.

Ensi viikolla on koirakoulun loppukoe ja ainakin mammaa jänskättää kamalasti. Olen osoittanut lahjoja noutamisessa, mutta ihan en ole ymmärtäny, mitä se mamma meinaa kun komentaa minua olemaan paikoillaan ja jatkaa itse matkaa. Ei se semmoinen peli minusta vetele ja seuraan mammaa kuin hai laivaa. Kaiken lisäksi maa on ihan märkä ja kylmä eikä siinä ole mukava istua/maata paikoillaan.

Onnin haaste

Onnikin haastoi mut tommoseen blogijuttuun jo syyskuussa ja nyt toi mamma vasta jelppii mua senkin kirjoittamisessa. No onneksi ei ole vaatetus muuttunut, joten tässäpä vaste haasteeseen.

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Mulla on päällä lyhyt ja mustavalkea turkki. Tänään tuli käytyä suihkussa, kun ensin tipahdin järveen (jarrutus rannan tuntumassa meni pitkäksi) ja sitten loikin perunapellon halki sisälle. Eli puhdas ja suihkunraikas sellainen. Mahan alla ei ole paljoa karvaa ja polkuanturatkin ovat soman vaaleanpunaiset. Mamma kuvailee olemustani batmaniksi pingviinipuvussa, kun tuo turkini on kuin smokki ja korvani isot kuin lepakolla. Hyvä kuvailu muuten, mutta ehkä vähän maskuliininen. Jotenkin siihen pitäisi saada ujutettua vielä mukaan kuinka kaunis ja ihana TYTTÖ minä olen. Catwomaniksi minua ei sentäs kuitenkaan saa verrata. Jotain rajaa sentäs.

Haastan seuraavat makeat tyypit.
- Nala (koska Nala on ihana isovillakoira ja mun kamu)
- Nekku (koska Nekku on metsästävä bostoni)
- J. Lee Curtis (koska hän on bostoni, jonka hienoon blogiin vasta törmäsimme)