Helmikuun harmeja

Juoksuaika iski viime sunnuntaina. Matot on rullalla ja sohvat isojen peittojen suojassa. Noloa, kun toosa tällä tavoin tiputtaa. Vaikka yritän minä kovasti nuolla kaikki tipat pois. Ilmavaivojakin on ollut koko viikon -niinkuin ei pelkissä juoksuissa olisi tarpeeksi kestämistä. Mamma onkin alkanut kutsua minua pikku haisulikseen.

No onneksi tämäkin koettelemus on pian ohi ja päästään palamaan normaaliin elämänrytmiin. Ehkäpä mamma veisi minut pian katsomaan myös kamujani Zorroa ja Leeviä & Oliviaa. Nyt poikakavereilla on ollut ehdoton tapaamiskielto. Ystävänpäiväkin tuli ja meni sen ihmeemmin noteeraamatta. No myöhästyneenä ystävänpäivätervehdyksenä teille lukijoilleni kuva minusta ja mun bestiksestä Nalasta.

Kuolavanat

Mamma nauroi eilen katketakseen hauskoille kotivideoille televisiossa. Tarkemmin sanottuna häntä nauratti koira, jonka kuolan tippumista vanoina oli kuvattu läheltä. Ressukka joutui pitämään luuta nenänsä päällä, mutta haukkaisemaan ei päässyt. Vähemmästäkin sitä tulee hulluksi. Kuvassa minä katselemassa juustoleipiä.Jos minulta kysyttäisiin, omistajat olisi varmaan syytä pistää syytteeseen tarpeettoman kiduttavan odotuksen tuottamasta tuskasta. Tuomiona heidät pistettäisiin syömään koirannappuloita koko viikoksi ja minä pistelisin fileitä ja juustoja nassuuni heidän nähtensä.