Hyvää Joulua!

Joulu on kohta täällä taas kaikkine tuoksuineen ja lihapatoineen. Ihanaa! Ihmiset ennättävät taas pelaamaan mun kanssa palloa (oon muutes tosi hyvä pallottelemaan edestakaisin tai olemaan maalivahtina). Näyttelytuliaisina Jyväskylän näyttelystä sainkin kolme uutta palloa, joilla on kiva pelata sisällä. Ulkona onkin nyt aina joko lian märkä, kylmä tai pimeä. Mamma vakuuttelee, et kohta ne päivät taas alkavat pidetä, mutta minä en ole vielä varma uskoakko.

Kummitytön synttärit

Mamma ja pappa ovat olleet niin kiireisiä, että kirjoitusapua ei ole paljon herunut. Syyslomakaan ei tuonut paljoakaan helpotusta arkiseen aherrukseen. Onneksi papan hirviporukka sai sentäs hirvet kaadettua hyvissä ajoin syksyllä. Samalla minä sain ison kasan leivinuunissa paahdettuja luita. Tässä syksyllä opin myös uuden jutun. Nyt kaikki korvat hörölle: kun luita heittelee ilmaan, niin herkullinen ydin josain välissä tipahtaa ulos.  

Mamma odotelee jo kovasti joululomaa. Mulla kaikki päivät jatkuvat yhtä rennoissa merkeissä kuin koulujen loma-ajatkin. Välillä pitää syödä, sitten nukkua, välillä katsella ikkunasta ulos ja toisinaan käydä kävelyllä. Touhuhetki lelujen kanssa tai päivänokoset kuuluvat päivärytmiin, kuten myös luiden ja muiden herkkujen nakertelukin. 

Syksyn kohokohtia ovat olleet vierailut mun Zorro kamun luona ja kummitytön synttärit. Sen pikkusiskon ristiäisetkin ois varmaan olleet hauskat, mut mua ei otettu sinne mukaan, hmph. Oli kuulemma ihan tarpeeksi säpinää ilman muakin.