Iloista maaliskuuta!

Loppuihan tuo juoksuaika viimein. Alkoikin jo kyllästyttää tuo nurkilla varovasti hiippailu ja elämä ilman mattoja. Mamman mukaan juoksuaika muuttaa minua niin, että tuijottelen vain haaveellisen näköisenä tyhjyyteen. Taisi mamma pistää minut myös kirjoituskieltoon, kun ei suostunut avustamaan tätä blogin pitoa. Ilmeisesti pelkäsi minun suoltavan vain romanttista roskaa ja hakevan päiväkahviseuraa. No olihan tässä kyllä ystävänpäivä välissä, joten ehkä tämän kaltaisen kirjoittelun olisi voinut laskea menevän sen piikkiin. No joka tapauksessa nyt se aika on ohi taas tältä talvelta ja elämä on palautunut normaaliksi. Kevät on tuloillaan ja lumi kohta taas sulaa. Ei tarvitse enää palella lenkillä ja lumen alta toivottavasti paljastuu vaikka mitä jännittäviä hajuja, joita tutkailla samalla kun tassuttelee eteenpäin.