Maalla

Tänään lähdettiin reissuun kohti Savoa. Minulle ajoreitti oli jo entuudestaan tuttu, joten osasin ottaa matkanteon rennosti. Siniä automatka taas vähän jännitti. No perillä Sini nopeasti oppi, miten kivaa maalla on. Saa juosta vapaasti ja vähän möyriä perunapellossakin. Harmi vaan, että oli sateinen ja viileä päivä, niin ei oltu kovin paljoa ulkona.  Sini on kovasti kasvanut siitä, kun se kirppu tuli meille kotiin. Nyt se tosin on vähän Röllipeikon näköinen, harvahammas, kun sillä vaihtuu maitohampaat pysyviin.

Kuuma viikko takana

Ihanaa, kun maailma muuttui äkisti vihreäksi ja tuoksuvaksi.  Silloin, kun ollaan oltu kahdestaan systeriin kanssa kotona, niin olemme vain maanneet ikkunalaudalla auringossa ja kierähtäneet välillä lattialle läähättämään. Ollaan saatu ulkoilla myös tosi paljon. Tänään kävimme kylässä Ruusun kavereiden, Zorron ja Nelsonin kanssa. Kivoja poikia olivat ja oli tosi hauskaa juosta yhdessä nurmella. Sisko kun tuntuu olevan välillä kuin vanha rouva, joka ei innostu mistään kivasta.

Viikolla kävimme myös eläinlääkärissä ottamassa tehosterokotuksen. Pikkasen nipisti, mutta olin urhea enkä edes äännähtänyt neulan tunkeutuessa nahkani alle. Silläkin reissulla saimme paljon (ansaittua) huomiota. Osan henkilökunnasta piti tulla halailemaan meitä tiskin takaa, kun olemme niin kovin upeita ihania ilmestyksiä.

Sinin juttuja

Pappa on vihdoin purkanut päivittäisen eristyksemme. Vähän hölmö juttu se olikin, kun toi isosisko oli niin näppärä etteivät sitä mitkään raja-aidat pidelleet. Ihan ketterästi se tuli ylitse tuosta 90 cm korkeasta vanerilevystäkin, jolla mut oli eroteltu keittiöön ja systeri olohuoneeseen.

Minua on täällä käynyt katsomassa jo vaikka keitä vieraita. Ekaksi tuli Papan vanhemmat ihmettelemään mun säkenöivää olemustani. Sitten piipahtivat mamman kamut. Joikasivat tuossa laulujakin mun kunniakseni . Sitten tuli papan veli perheineen ja siihen kuului kaksi semmoista yhtä pientä likkaa kun mitä minä. Kovin olivat innoissaan heittelemässä mulle leluja. No tänään sitten kävivät vielä mamman vanhemmat tsekkaamassa minut.

Viime viikonloppuna en saanutkaan tekstiä syntymään, kun meni massu sekaisin. Mamma ja Pappa olivat sellaisessa iltajuhlassa, jonne he eivät ottaneet meitä nelijalkaisia mukaan (huolimatta meidän komiasta mustavalkoisesta frakkimaisesta turkista). No minulle tuli kakkihätä siinä heitä kotiin odotellessa ja yritin sitten tuhota todistusaineiston parhaalla taidollani. Voin sanoa vinkkinä kaikille tätä blogia lukeville: ei kannata. Oli tosi ilkeä olo koko yön ja niistä haisevista ykäilyistä syntyi enemmän harmia kuin se yksi vahinko olisi aiheuttanut. Tosi noloa ja ällöä näin jälkiviisaana voin sanoa.

Ruusun päivä!

Tänään vietetään minun nimikkopäivääni, kirjan ja Ruusun päivää. Kirjan ja ruusun päivän perinne, jossa mies lahjoittaa naiselle punaisen ruusun ja nainen lahjoittaa kirjan miehelle, juontaa juurensa keskiaikaiseen taruun Pyhästä Yrjöstä. Ritari Pyhä Yrjö surmasi legendan mukaan lohikäärmeen, joka oli aikeissa syödä kauniin prinsessan. Surmatun lohikäärmeen verestä versoi tulipunaisia ruusuja täynnä oleva ruusupensas, josta sankari poimi kauneimman kukan prinsessalle. No totuus lienee se, että Kirjan ja ruusun päivä on peräisin kirjakauppiaan kynästä. Vuonna 1995 Unesco julisti katalonialaisen Kirjan ja ruusun päivän Maailman kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi.  Minusta on hauskaa, että tällainenkin päivä löytyy almanakasta. Varsinkin, kun sain lahjaksi tädiltä (papan käly) ihanan röhkivän possun. Paljon parempi kuin mikään muu Ruusun päivän lahja.

Pissikakkajuttuja

On tuo Sini kyllä aikamoinen kakkakone noin pieneksi otukseksi. Aamulla neiti teki kakan ensin olkkariin ja sitten ulos aamulenkillä ja sitten vielä kerran keittiöön. Siis kaikki tämä ennen kahdeksaa aamulla.  Mamma on jo alkanut epäillä mitä muuta se Sini täällä päivän aikana syö kuin annetut ruuat ruoka-aikoina. Mä olen sitä mieltä, että se kirppu saa painoonsa nähden ihan liikaa ja liian usein sapustaa (ainakin jos mun annoksiin vertaa), mut eihän mua kukaan kuuntele.  No asiasta kolmanteen, meitä on täällä arkipäivisin käynyt vilkaisemassa sellainen kiltti setä, joka on käyttänyt Siniä pisulla ja katsonut, että meillä on kaikki hyvin sillä aikaa kun nuo mamma ja pappa ovat töissä. Minä en ole päässyt aamupäiväpisulle, kun olen jo kuulemma iso tyttö ja jaksan pidättää. No tämähän on minusta kertakaikkisen väärin. Eilen sattui sitten niin, että aurinko paistoi lämpimästi maatessani ikkunassa ja jouduin juomaan tavanomaista enemmän.  Joku raja se tämänkin neidin seurapiiirirakolla on ja päätin sitten laskea mielenosoituksellisen lätäkön keittiöön. Oli siinä sitten papalla ihmettelemistä, kun lätäkkö oli tulvinut astianpesukoneen alle. Että siitäs saivat!