Ruusun tarina

Noin vuosi sitten meillä alkoi kypsyä ajatus koiran hankkimisesta perheenjäseneksemme. Ensi alkuun lueskelimme koirakirjoja sekä internettiä ja silmäilimme eri koirarotuja yrittäen löytää sen meille juuri sopivan rodun. Halusimme, että koira on vilkas ja sosiaalinen, melko pieni kooltaan, mutta ei ihan taskuunmentävä. Helppohoitoisuus oli myös eräs kriteeri, vaikka täysin itsestään hoituvaa koiraa ei tietenkään ole olemassakaan. Samalla tuli pohdittua tarkasti myös sitä, kuinka valmiita olimme sitoutumaan lemmikimme hoitoon seuraavaksi 15 vuodeksi.

Vähitellen meille alkoi kaikkien koirarotujen keskeltä karsiutua ihanneroduksemme bostoninterrieri. Bostoninterrieri on lyhytkarvainen, batman-korvainen pienehkö seurakoira, jonka iloinen luonne soveltuu hyvin myös harrastuskoiraksi agilityyn ja muihin vauhdikkaimpiin lajeihin. Käynti Jyväskylän suuressa marraskuisessa koiranäytelyssä vahvisti tuntemuyksiamme ja ennen joulua aloimmekin lähetellä toiveikkaita viestejä kotimaisille kasvattajille.

Tammikuussa meitä onnisti ja Miniblack’s kenneliä pitävät Kariluodot tapasimme Lahden pentunäyttelyssä. Vaikka tiesimmekin saapuvamme näyttelyyn lähinnä arvioitaviksi, niin pidimme tätä hyvänä merkkinä. Olimme osanneet jo etukäteen varautua siihen, että luotettavat ja hyvät kasvattajat haluavat tavata mahdolliset pentujen saajat etukäteen. Tammikuun tapaamisen jälkeen seurasi pitkä odotusaika, jolloin elimme epävarmuudessa. Jännitimme sitä kuinka tiineysaika sujuu ja montako pentua syntyy sekä olisimmeko kenties me niitä onnekkaita, jotka tästä pesueesta saisivat oman ”karvaisen vauvan”.  Ilomme olikin suuri, kun toukokuun loppupuolella kuulimme pentuja syntyneen kokonaista kuusi kappaletta, mikä on bostoneille erittäin harvinaista, ja että yksi niistä voisi olla juuri meille. Meistä oli siis tulossa onnelliset koiranpennun vanhemmat!

Koiran tuloon kotiin varaduimme lueskelemalla koirankasvatusoppaita ja muuttamalla kotiamme pennulle sopivaksi. Matot lähtivät varastoon ja sohvien suojaksi ostimme Viltit. Kengille hankimme umpinaisen laatikoston. KOiralle ostimme kynsisakset (millersforce), näyttelyhihnan (joka sopii myös pentuhihnaksi), pehmoisen nahkaisen pannan ja taluttimen, kasvattajan suosittelemaan ruokaa, puruluita ja leluja, ruokakupin ja vesiastian sekä ventaped-lämpökarvan  makuualustaksi.  Pentuaikana koiranpedin virkaa toimittaa pahvilaatikko ja vanhempieni kissan kuljetuslaatikon lainasimme kuljetuksia varten.
Haimme pennulle jo etukäteen koiravakuutuksen Tapiolasta sekä tilasimme kennelliitolta jäsenkaavakkeen. Hempeän kahdeksanviikoisen Ruusun pääsimme hakemaan maanantaina 17.7 meille.